maanantai 6. heinäkuuta 2015

Ensimmäistä kertaa treffeillä

Ohops, kylläpä olenkin tehnyt pitkän katoamistempun. :) Välillä vain tulee kausia, ettei huvita kirjoitella ja silloin on paras olla kirjoittamatta. En tätä blogia tahdo väkisin vääntää, vaan kirjoitella omaksi ilokseni silloin kun siitä iloa saan.

Alkuvuodestakaan en ole oikein muuta postaillut kuin liikuntayhteenvetoja, tavaratilannetta ja kuukauden parhaita hetkiä. Touko- ja kesäkuulta puuttuu kaikki ja saa puuttuakin. Ensinnäkään en ole harrastanut liikuntaa noiden kahden kuukauden aikana kuin vajaan puoli tuntia ja tavaratilanteesta ei ole jaksanut raportoida, koska lähinnä on tullut tavaraa (kesävaatteita) sisään ja poistuvat odottavat edelleen inspiraatiota niiden keräämiseen yhteen kasaan ja ulos kuljettamista.

Mutta nyt teki mieli pitkästä aikaa tarttua näppikseen ja laittelenkin tähän kuvia lauantaisista treffeistämme. :)

Ensin kävimme Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa pyörimässä ja ihmettelemässä kasveja. Ilma suosi ja välillä olikin etsiydyttävä puiden suojaamille poluille pois porottavan auringon alta.





Sitten suuntasimme ihmettelemään vesiputousta Pitäjänmäkeen. En ollut koskaan edes ajatellut, että armaassa kotomaassamme olisi vesiputouksia, mutta onhan niitä. Ei tosin ihan yhtä näyttäviä kuin vaikka Niagaran putoukset, mutta ei kai sitä nyt niin mahtipontista tarvikaan olla. Putoushan se on pienikin putous. :)



Mansikkaa naamaan Strömberginkoskella
Lopuksi vielä menimme elokuviin katsomaan "juustonaksu elokuvaa". Tämä oli ensimmäinen 3D-leffani ja vähän harmittaa, että olin niin väsynyt että nukuin varmaan puolet elokuvasta. :D Itse elokuvahan oli ihan hauska, joten tylsyyden vuoksi en simahtanut. Katsomossa oli aivan liikaa ihmisiä, joiden mielestä tämä oli suorastaan hulvaton, koska he nauroivat niin kovaan ääneen, että minun teki hetkittäin mieli huutaa, että "HILJAAA!!" En tiedä miksi, mutta en voi sietää sitä kun pitää höröttää ääneen. Naurakoon kotonaan niin paljon kuin tykkää, mutta antaisivat leffateatterissa muiden nauttia elokuvasta (tai nokosista..) rauhassa.



Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut ja mukava päivä. Ensimmäiset treffimme avioparina, mutta tästä olisi tarkoitus tehdä joka kuukautinen tapa. Piti jo alkuvuodesta, mutta aina on ollut "jotain muuta". 

maanantai 18. toukokuuta 2015

"Ei niitä töitä tule kukaan kotiin tarjoamaan"

Hip hei!

Nyt vähän valotan tuota työkuviotani enemmän. :)

"Raha tulee rahan luo" ja mitä näitä nyt on tyypillisiä vertauksia koskien vetovoiman lakia. Tällä kertaa tuli työ työn luo ja vieläpä aivan pyytämättä, vaikka aina on minulle sanottu, että ei niitä töitä tule kukaan kotiin tarjoamaan. No kappas vain kun on tultu nyt oikein kahteen kertaan lyhyen ajan sisällä. Tietysti olin vielä niin hölmö, että tartuin molempiin tarjouksiin. Ajattelin, että kyllähän minä ehdin ja jaksan, mutta jo viikossa huomasin, että en todellakaan jaksa ja vielä vähemmän ehdin. Tunnit kun eivät vuorokaudessa lisäänny ja unen määrästä en halua tinkiä yhtään.


Työkuvionihan ovat menneet niin, että lopetin käsityöyritykseni vuoden 2013 lopussa ja siitä lähtien olen ollut työttömänä. Olen välillä etsinyt töitä ja hakenutkin niitä, mutta on ollut aika vaikeaa löytää ylipäätään työpaikkailmoituksia, joihin ensinnäkin minun työkokemuksellani ja/tai koulutuksellani voisi hakea ja toisekseen jotka läpäisisivät seulani.

Niin, minulla on seula, kriteerilista, eli en suostu myymään sieluani rahan edessä!

"Palkka", luulen olevan sana joka usealla nousee heti mieleen puhuttaessa työn merkityksestä.
Kyllä, tarvitsen minäkin toki elämässäni myös rahaa, mutta minulle vähintään yhtä tärkeitä ovat myös muut seikat. Raha on vain rahaa, eikä se tee onnelliseksi, vaikka tosin mahdollistaa elämässä paljon kivoja asioita.

Pääasia minulle työssäni on se, että se on mielekästä, ettei se sanele koko elämää ja että työehdot eivät ota päähän koko aikaa. Palkkatyössä arvostan tietysti mukavaa ja joustavaa johtoa ja yrittäjyydessä sitä, että voi itse päättää pitkälti kaikista asioista ja työehdoistaan. Yrittäjyydessä olisin tosin kaivannut välillä vähän tiukempaakin pomoa. ;)

Tiedän kyllä että on ihmisiä, jotka viisveisaavat työn muista osatekijöistä kunhan vaan rahaa saa. Siis suostuvat tekemään lähes mitä tahansa ja millä tahansa ehdoilla. Tiedän myös, että toiset häpeävät sitä mitä tekevät, mutta eivät ikäänkuin olosuhteiden pakosta voi tai uskalla muutakaan. Tämä on toki laskuista selviytymisen kannalta ymmärrettävää, muttei tee varmasti ihmisestä kovin onnellista.

Minä taas kuulun heihin, joille oma onnellisuus ja hyvinvointi on kaikki kaikessa. En siis suostu tekemään mitä tahansa. Enää. Minäkin olen meinaan tehnyt työtä jota olen hävennyt, sekä työtä olosuhteissa jotka ahdistivat ja suututtivat minua päivittäin. Minulla on ollut kammottava pomo ja seksuaalista ahdistelua harjoittava pomo, mutta onneksi on ollut myös ihan kivojakin pomoja.
Päätin jo viimeisestä palkkatyöstäni jättäydyttyäni, etten aio enää alkaa kynnysmatoksi tai muutenkaan suunnittelemaan koko elämääni työn ympärille.
Toiset saattavat ajatella sen olevan lapsellista ja itsekästä utopistista unelmaa, että voisi tehdä työtä josta nauttii ja joka täyttää kaikki toiveet, mutta olkoonkin niin. Mikäli en olisi tässä asiassa itsekäs, silloinhan minä nimenomaan olisin kynnysmattona.

Palkkatöiden kriteerilistaltani löytyi seuraavia vaatimuksia:
- Ei myyntityötä. (Koska se on useimmiten ahdistavaa tyrkytystä ja tuloksen vääränlaista kyttäämistä)
- Ei vuorotyötä.
- Ei saa alkaa kovin aikaisin aamulla.
- Työpäivien täytyy loppua viimeistään neljältä.
- Työtä saa olla vain arkipäivisin.
- Työn pitää olla jotain sellaista, joka auttaa muita ihmisiä.
- Työn pitää olla mielekästä.

Koulutukseni puolesta olisin voinut hakea esimerkiksi vaatekauppaan töihin, mutta tuskin mikään vaatekauppa olisi istunut kriteerilistaani mitenkään päin.

Olen kuitenkin ollut koko ajan varma, että kyllä se juuri minulle sopiva työ ja työpaikka vielä tulee vastaan kun sen aika on.

Sitten tuli Mumu eräänä päivänä töistä kotiin ja kysyi, että haluaisinko alkaa uudestaan yrittäjäksi. Hän oli perustamassa omaa osakeyhtiötä ja tarjosi minulle osuutta yrityksestä ja aputoiminimeä, jolla voisin aloittaa käsitöiden tekemisen uudestaan. No helkkari, tottakai haluan!

Meni pari viikkoa ja minulle soitettiin kodinhoitofirmasta, jonne olin hakenut ja käyny haastattelussakin puoli vuotta aiemmin. Silloin minun sijastani palkattiin ajokortillinen henkilö, jolla oli vielä enemmän työkokemustakin kuin minulla.
Tilanne oli niin absurdi, etten osannut sanoa ei.

Olin ollut kovin harmissani syksyllä, kun en ollut paikkaa saanut. Itse työ, kodinhoitajan hommat, houkuttivat, koska ajattelin voivani olla avuksi ihmisille. Työajat olivat loistavat ja palkassakaan ei ollut valittamista.

Viikon alusta kaksi iltaa taisi mennä vain nukkuessa ja kolmantena iltana kuvaan astui väsymyksen lisäksi ahdistuneisuus ja itkeminen. Pomoni huomasi myös väsymykseni ja kehoitti keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja hänen mielestään olisi kannattavaa pari vuotta tehdä töitä ja katsoa miten omat yrityskuviot alkavat luistaa.
Siinä hän oli aivan oikeassa! Se yksi asia, johon minun nyt oli keskityttävä, oli tosiaan oma yritys! Ja kuinka voisin katsoa pari vuotta miten se alkaa sujua, jos teen töitä muille..

Viikon olin siis palkkatöissä, kunnes totesin, ettei minulla riitä rahkeet kaikkeen. Palkkatöitä tehdessä kumartaisin rahalle ja tulisin siinä samalla pyllistäneeksi intohimolleni, eli käsintekemiselle. Ei kiitos! Minä en ole, enkä halua tulla sellaiseksi ihmiseksi. Mieluummin olen köyhä ja onnellinen! :)

Todella kiitollinen olen Mumulle tästä kaikesta, sillä ilman häntä tämä ei olisi mahdollista! Sekä tietysti itselleni, että olen oppinut ottamaan vastaan asioita joita minulle tarjotaan. Syytä silti opetella joskus sanomaan suoraan eikin. ;)
KIITOS, KIITOS, KIITOS, KIITOS! ♥

tiistai 12. toukokuuta 2015

Huhtikuun 2015 liikuntayhteenveto

Huhtikuussa Heiaheiaan tuli 39 merkintää, 62 tuntia.

Tuntimäärä oli niin järjettömän suuri, että luulin jo merkinneeni jotain aivan väärin. Tarkemman vilkaisun jälkeen tajusin, että tuntimäärät on suuret viikon mittaisen palkkatyörupeamani(*) takia. Nekin kun Heiaheiaan merkitsin, koska kyseiset "lajit" sieltä löytyi. :D

Tuttuja lajeja, salsaa, salia ja juoksumattoa löytyy, mutta pääosin merkinnät koostuvat työtehtävistä, joita oli siivous, ikkunanpesu ja silittäminen. Työn ohella ei paljoa jaksanut harrastaa, joten aika vähäiseksi jäi liikunnat huhtikuussa. Huhtikuun alussa olleen viikon liikuntatauon syytä en enää edes muista, mutta eipä sillä niin väliäkään. Kuun lopun tauko taas johtui Espanjan matkasta. Oli meillä sielläkin lenkki- ja salikamat mukana, mutta eivätpä tulleet käyttöön. Ohops. :)


*Tästä hairahduksesta vihjasin jo kuun parhaissa. Aion palata asiaan vielä tarkemmin. ;)

Huhtikuun parhaat

Hei vain hei piiiiitkästä aikaa!
On ollut niin paljon tohinaa, etten ole ehtinyt blogin ääreen ollenkaan. En ole myöskään ehtinyt seurata muiden blogeja ja edessä onkin melkoinen urakka jos haluan päästä ajantasalle kaikissa seuraamisssani blogeissa.

Huhtikuussa ehti tapahtua paljon. Siis minun mittapuullani.
Tässä kuvakoosteena pikaisesti viime kuun kuulumisia. Palaan aiheisiin myöhemmin tarkemmin. :)


1. Askartelusessiot
2. Makuuhuoneen muuttaminen työhuoneeksi
3. Työsopimus(!)
4. Kesäkengät
5. Pysäyttävä muistutus arjen keskellä
6. Irtisanoutuminen(!!)
7. Kissojen kanssa kustannuksella leikkiminen
8. Häämatkan lähtöjännitys
9. Pakkaaminen


1. Lento Malagaan
2. Calahondaan asettuminen
3. Ihana kaksikerroksinen huoneistomme
4. Resortin pihamaata
5. Espanjalainen kisse
6. Fuengirola
7. Söpöilyä auringossa
8. Kolmen euron mojitot
9. Varpaat välimeressä


1. Säävertailu
2. Allas ja aurinko
3. Feria de los pueblos -festivaalit
4. Suomen festaripiste
5. Feria
6. Hymyilyttävää mainontaa
7. Cuban pisteen mojitot
8. Salsa!
9. Iltamenot Feriassa

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Maaliskuun 2015 liikuntayhteenveto

Heips!

Heiaheiaan 108 merkintää, 49 tuntia.

Koska tämä on ensimmäinen koko kuukauden treeniloki, niin tässä vertailun vuoksi alkuvuoden määrät. Tammikuu 49 merkintää, 46 tuntia ja helmikuu 51 merkintää, 46 tuntia. Tuntimäärät ovat siis olleet aika vakiot kuukausittain, mutta treenimäärä pompahti maaliskuussa aika tavalla, koska kuu alkoi kyykkäys- ja punnerrushaasteilla.

Koska lihaskuntoni on vielä aika olematon, aloitin haasteiden teon näistä easy-versioista. Ei nämäkään joka hetki kovin easyiltä tuntuneet, mutta hyvähän se vaan on että tunsi tehneensäkin jotain!
Liikkeet tein siis ihan kehonpainoharjoituksena ja punnerrukset naistenversioina. Miesten punnerruksia jaksan puolikkaan, eli mennä ylhäältä alas. Heheh, No taisi niitä yksi mennä kun oikein pinnisti.

Kyykkyhaasteen sivulle TÄSTÄ                 Punnerrushaasteen sivulle TÄSTÄ

Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että leikki jäi kesken ja viimeisenä tein 27. päivän osuuden. Osittain keskeytymisen syy oli siinä, että muistin haasteen usein vasta iltamyöhään, enkä enää jaksanut suorittaa sitä. 24-27 päivät itseasiassa suoritinkin kaikki kerralla ja se oli semmoinen urakka, ettei ole ehkä ihmekään ettei seuraavana päivänä enää huvittanut.
Ajatuksena oli kyllä jatkaa haasteet loppuun, mutta sitten salilla olikin pt:n kanssa treenit ja uusi treeniohjelma, joka olikin niin rankka, ettei sen lisäksi enää jaksanut kuvitellakaan jatkavansa tätä. Pitäisi kai saada itseään niskasta kiinni ja suorittaa haasteet vielä loppuun, koska onhan se nyt hölmöä jos jää kolmesta päivästä kiinni.

Salilla pyrin käymään kolmesti viikossa, mutta joka viikko tämä ei onnistunut. Tapasimme pt:n kanssa kaksi kertaa maaliskuun aikana. Toisella tapaamisella sain myös tosiaan uuden treeniohjelman, joka tuntui varsin tehokkaalta. Ensimmäinen treeniohjelma oli laitteilla tehtävä ja tämä uusi on käsipainoilla ja painopallolla tehtävä.

Harjoitin salilla juoksumatolla myös C25K-juoksuohjelmaa, jossa pääsin 5 viikon 1 päivään asti. Osan juoksuista juoksin myös ulkona, koska ilmat olivat hetken aikaa mainiot moiseen. Juoksuharjoitukset siis jatkuvat vielä, kunnes kahdeksan viikkoa kattava ohjelma on kipitelty loppuun. Sitten minua odottaakin palkinto, jota odotan jo innolla! Siitä lisää sitten kun olen ansainnut sen.

Lisäksi ohjelmaani kuului tavalliseen tapaan salsaa ja huuppausta.

Mitaleja Heiaheiassa kertyi 7 kappaletta (20 eri lajia, kuntosali 10 kertaa, salsa 75 kertaa, jalkakyykky 10 kertaa, venyttely 10 kertaa, punnerrus 10 kertaa ja juoksumatto 10 kertaa) ja toinen kiva juttu kyseisellä sivustolla oli se, että nousin timanttitasolle. Tarkkaan en tiedä miksi ja milloin tuo ns. yleneminen siellä tapahtuu, mutta se oli minulle iloinen yllätys. Tokikaan en treenaa Heiaheian takia, vaan ihan itseni, mutta täytyy kyllä sanoa tuon sivuston olevan aivan mieletön motivaattori! Ainakin itselleni siis toimii! (Ennen kuin joku luulee, niin täytyy sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos.)


torstai 2. huhtikuuta 2015

Maaliskuun parhaat

Hei taas!

Maaliskuun parhaat, olkaa hyvä! :)


1. uusi perheenjäsen, saniainen.
2. Ompeluinnostus
3. Laiskottelu
4. Ystävän kyläily ja raakakakkuilu
5. Uutta elämää vanhoissa kasveissa ja aurinko(!!)
6. Varattu häämatka Malagaan :)
7. Perheyrityksen perustaminen. Päässä surisee niin kovin ettei ole muistanut edes tiskata, mutta maistuu se aamupuuro pakasterasioistakin!
8. Hoopoilu
9. Lasiasiaa


Maaliskuun parhaat hetket olivat pitkälti aivan tavallisia arkisia asioita, mutta eniten tykkäänkin juuri siitä, että osaan nauttia niistä. Ei tarvitse shoppailla hulluna tai matkustaa maailman ääriin tehdäkseen itsensä onnelliseksi. Ei tarvitse hienoja ravintolaillallisia tai lahjoja. Riittää kun on hyvää ruokaa (vaikka siis ihan kotitekoista, joka yleensä onkin parasta), rento mieli, mielekästä tekemistä kuten liikunta ja käsityöt, sekä Mumun turvallinen kainalo.
Maaliskuuhun tosin mahtui pään surinaa aiheuttava perheyrityksen pystyyn nousu, mutta siitäkin tulee vielä arkinen asia. Maaliskuuhun mahtui myös ulkomaanmatkan varaus, joka onkin ensimmäinen laatuaan minulle. Minä en siis laske Tallinnan risteilyä tai Ruotsissa käymistä varsinaisesti ulkomaanmatkailuksi, mutta enpä ole niissäkään vieraillut elämässäni kuin muutaman kerran. Olen itseasiassa ollut hyvinkin tyytyväinen siitä, että ekojalanjälkeni on pysynyt kohdallani hyvin pienenä matkustamisen suhteen, mutta siihen tulee nyt muutos huhtikuun loppupuolella kun astun lentokoneeseen. (Jaiks!)

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Maaliskuun 2015 tavaratilanne

Hei vain hei!
Ja ohops ja hupsis! Enpä sitten eilen malttanutkaan tulla koneelle ja jäi lupaamani postaus tekemättä, mutta tässä tulee! :)

Maaliskuussa taloudestamme poistui 32 tavaraa ja sisään virtasi 87 tavaraa.

Poistetuissa oli mm. ompelumateriaaleja, rikkinäinen mittakannu, rikkinäinen pesukone, risoja sukkia ja risoja hiuslenkkejä. Tässä kuussa ei siis varsinaisesti tehty karsintaa, vaan tavaraa poistui lähinnä rikkoutumisen myötä.

Hankituissa mm. Mumulle kännykkä, uusi pesukone, vaatteita, laturi, sheikkeri ja henkilövaaka. Lisäksi iso kasa ei niin henkilökohtaista omaisuutta...

Minun vaatteita poistui 2 kpl ja tuli 6 kpl. Yhden topin sain ystävältäni, joka ei toppia enää tarvinut.

Vaikka lopputulos onkin suorastaan järkyttävä, ei tässä lannistumassa olla. Itseasiassa päinvastoin ja nyt olenkin aivan innoissani tavaran lisääntymisestä, sillä se lisääntyy varsin hyvästä syystä!
Syyhän on sama, joka aiheuttaa sen pään surinan.
Mumun firman kuviot menivät kokonaan uusiksi ja näin ollen hän perusti oman osakeyhtiön. Meillä on nyt siis perheyritys, johon minä saan oman hiekkalaatikon, jolle pääsen jossain vaiheessa leikkimään! Hain jo Heinolasta äidilläni säilössä olleet lasin työstöön tarkoitetut tarvikkeeni (siinä jo vähän vinkkiä mitä tuleman pitää. ;) ) ja lisäksi firmalle on tehty muitakin hankintoja nyt yhteensä 60 kappaleen verran.

Että semmoisia uutisia tällä kertaa. :)

Eli maaliskuun yhteenveto:
Lähteneet tavarat: 32
Tulleet tavarat: 87
(Joista tasan 60 yrityksen käyttöön)
Lopputulos: 55
(Lopputulos -5 jos yrityksen tavaroita ei lasketa)

Nyt huhtikuussa voisikin ottaa taas kunnon karsintakierroksen, koska yrityksen myötä myös tavarat tulevat lisääntymään, joten jonkinlainen tasapaino olisi hyvä säilyttää.